Verkkokaupan koeajo: Gastronautin saitti

Tänään ei huvita käydä kaupassa tai laittaa ruokaa. Voisin tilata jotain. Pizza Pasila olisi hyvä valinta, mutta tänään en halua currykanaa.

Valinta osuu siis Gastronauttiin, ja taidan samalla koeajaa heidän verkkokauppansa.

Gastron saitin suunnittelu ja teknologia on pitkään jo tuntunut jonkun veljenpojan etelänmatkaa vastaan suunnittelemalta ja toteuttamalta. Verkkokauppa ei ole poikkeus.

Rekisteröityminen ja sisäänkirjautuminen ollaan onnistuttu sössimään tekemällä kentistä joihin pitää kirjoittaa aivan samannäköisiä kuin kentistä joissa mainostetaan uusia ravintoloita, ja kentästä jolla valitaan kaupunki. Kenttien päällä on kyllä perinteisen syöttökentän näköinen otsikko, josta klikkaaminen ei tee mitään. Rekisteröityminen onnistuu, jos löytää tekstin alle piiloitetun nuolen.

On aivan turha kuvitella voivansa edes yhtään katsella tai kerätä tilaustaan ennen rekisteröintilomakkeen täyttämistä. Joku amatööri erotti nuo kaksi prosessia toisistaan totaalisesti.

Valitsen ravintolan nimen vasemmasta menusta, ja pääsen ravintolasivulle. Tällä sivulla näen tukun otsikoita, mutta en ensimmäistäkään ruoan nimeä. Jos tajuan klikata erittäin himmeää nuolta otsikkorivin oikeassa päädyssä, otsikon alakohta ruoka-annoksineen aukeaa näkyville.

Oho! Kun valitsin Spizy Co:sta New York purilaisen, sivun ylälaitaan avautui uudestaan samat sisäänkirjautumiskentät joita käyttämällä hetki sitten kirjauduin mielestäni. Ostoskorissa näkyy kuitenkin valintani.

Yritän lisätä lohkoperunoita side orderina, mutta saitti valittaa "sinun pitää olla kirjautunut".

Kirjaudun sisään uudestaan, ja Gastro on kadottanut tilaukseni.

Valitsen suunnilleen samat tuotteet, kiireellä klikkaan tilauksen vahvistukseen, ja teen tilauksen. Saitti lupasi tilauksen menneen perille.

Nyt odotetaan...

The restful hypothesis

I'm taking every fourth week off, starting now. Nine days of uninterrupted rest.

Why? I've been working fairly actively for the last 15 years. I've learned some things about myself and my field.

Projects tend to become hectic. Workplaces become demanding. There would always be so much more to do but so little time.

The pressure to enact big, meaningful changes gives one tunnel vision and encourages one to create and manipulate dangerously oversimplified models of reality in order to create the self-deceptive illusion of reaching organizational goals. (Heimo recently wrote about a similar subject.)

It's hard to critically evaluate efforts one is personally invested in. Most people simply don't go there. I've only been able to step back after the fact.

Postmortems are useful, but not as useful as saving the patient in the first place.

That's why I'm taking every third week off from now on.

To routinely step back and ask myself whether I'm really invested in accomplishing the right tactical goals.

Agile that!